Olen saanut tarpeekseni ihmisten vääristä luuloista ja yksinkertaistavista mielipiteistä.

Olen saanut tarpeekseni kuulla, kuinka "kaikilla pitää olla" sitä ja tätä: tukia, ruokaa, asunto, pääsy lääkäriin ja toimiva turvaverkko. Teoriassa näin ehkä onkin. Käytännössä ei aina ole.

Minä olen ollut elämäni aikana kuukausia kodittomana. Kela on tehnyt päätöksiä, jotka on myöhemmin todettu virheellisiksi. Sosiaalitoimi ei ole maksanut lääkkeitä, joita ilman en pärjäisi. Olen ollut tilanteessa, jossa olen joutunut tekemään asioita, joita en olisi koskaan halunnut tehdä, vain pysyäkseni hengissä.

Siksi en enää jaksa kuunnella neuvoja ihmisiltä, jotka eivät tunne elämäntilannettani. Tiedän omat ongelmani, lakipykälät ja viranomaisten toimintatavat valitettavan hyvin.

Kun sairausloma ei ratkaise mitään

Esimerkiksi sairauslomalle jääminen kuulostaa usein yksinkertaiselta ratkaisulta. Lääkäri voi sanoa, että olisi hyvä jäädä pidemmäksi aikaa sairauslomalle ja keskittyä kuntoutumiseen. Käytännössä se voi kuitenkin tarkoittaa tulojen romahtamista, kuukausien odottelua eri tukipäätösten välillä ja pahimmillaan työpaikan menettämistä.

Järjestelmässä on se ongelma, että ihmiset joutuvat jatkuvasti siirtymään tuelta toiselle. Haetaan sairauspäivärahaa, soviteltuja tukia, asumistukea, toimeentulotukea ja uusia lausuntoja. Byrokratia sotkee raha-asiat jatkuvasti, eikä ihminen aina edes jaksa tai osaa hakea kaikkia tukia, joihin olisi oikeutettu.

Käsittelyajat voivat olla kuukausien mittaisia. Kahdesta kolmeen kuukautta ilman tuloja ei ole mitenkään poikkeuksellista. Pisimmillään olin itse täysin tulottomana yli kuusi kuukautta.

Byrokratia ja toimeentulotuki

Toimeentulotukea on evätty perusteilla, joita en vieläkään täysin ymmärrä. Ongelma ei ole aina itse päätös, vaan se, ettei päätöksissä perustella selkeästi, miksi lakia on tulkittu tietyllä tavalla.

Tuloiksi on laskettu omia siirtoja tililtä toiselle, ystäviltä lainattua rahaa, takaisin maksettuja velkoja, syntymäpäivälahjoja, vakuutuskorvauksia ja palautettuja liikamaksuja.

Kela tietää käytännössä kaikki tulot. Se tietää myös suuren osan menoista, koska vuokrat, sähkölaskut ja monet muut kulut ovat viranomaisten tiedossa. Silti ihmisiä velvoitetaan toimittamaan kuukausien tiliotteita ja selittämään lähes jokainen tapahtuma erikseen.

Sain toimeentulotukea viimeksi joulukuussa 2024 yhteensä 1,27 euroa, vaikka tilini oli 2,07 euroa miinuksella. Valitettuani asiasta sain vastaukseksi, että tuloni riittivät perusmenoihin.

Tuolloin sain vielä ansiosidonnaista päivärahaa. Osa siitä meni ulosottoon, mutta sitä ei huomioitu samalla tavalla tukilaskelmissa. Käteen jäi noin 1 094 euroa kuukaudessa, kun vuokra oli 809 euroa.

Ja ennen kuin joku kysyy, miksi asun niin kalliissa asunnossa: muutin asuntoon silloin, kun olin vielä töissä, minulla oli luottotiedot kunnossa ja asuin kämppiksen kanssa. Vuokra oli silloin 595 euroa. Neljässä vuodessa se nousi 809 euroon. Kämppis muutti pois, ja samana vuonna menetin työpaikkani työuupumuksen vuoksi.

Elämää tukien varassa

Pahimmillaan minulla oli käytössäni noin 595 euroa työmarkkinatukea ja 299 euroa asumistukea kuukaudessa.

Vuokra oli 809 euroa.

Siitä piti maksaa vielä puhelin, sähkö, vakuutukset ja kaikki muut elämisen kulut. Välillä ei ollut edes internetyhteyttä. Samalla piti yrittää syödä ja hoitaa diabetesta.

Moni puhuu köyhyydestä numeroina. Minulle se tarkoitti jatkuvaa laskemista, jatkuvaa stressiä ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, mistä seuraavan kuukauden rahat löytyvät.

Kolme vuotta odottamista

Viimeiset kolme vuotta olen yrittänyt saada selvyyttä työkykyyni ja mahdolliseen työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Olen näkövammainen ja minulla on useita pitkäaikaisia sairauksia. En halua olla sairas. En halua eläkkeelle. Haluaisin mieluummin olla terve ja työkykyinen.

Todellisuus on kuitenkin se, että useampi työpaikka on päättynyt lopulta sairauksien vuoksi.

Sairaus ei katoa uskomalla

Minulla on tyypin 1 diabetes ja sen aiheuttamia liitännäissairauksia, kuten munuaissairaus, verkkokalvon vaurioita, makulopatiaa ja polyneuropatiaa. Lisäksi minulla on ADD, kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen astma, krooninen unettomuus, atooppinen ekseema, Hortonin neuralgia sekä vakavia psykiatrisia oireita.

Näiden hoito vaatii suuren määrän lääkkeitä. Ongelma on, ettei minulla ole aina ollut varaa niihin.

En ole saanut toimeentulotukea pitkään aikaan, joten osa lääkkeistä on jäänyt hankkimatta. Joitakin olen ostanut, joitakin olen joutunut jättämään väliin ja joidenkin annoksia olen pienentänyt, jotta ne riittäisivät pidempään.

Samalla pitäisi vakuuttaa viranomaisille olevansa työkykyinen, tehdä työllistymissuunnitelmia ja odottaa vuosikausia työkyvyn arviointia.

Työvoimaviranomainen haluaa minulta B-lausunnon. En kuitenkaan voi saada sitä ennen kuin pääsen tutkimuksiin ja arvioon, joita olen odottanut jo yli kolme vuotta.

Tilanne tuntuu välillä absurdilta.

Velka ei synny tyhjästä

En myöskään jaksa enää kuulla kommentteja siitä, miksi olen velkaantunut tai miksi olen ulosotossa.

Kun ihminen sairastaa pitkään, rahaongelmat eivät aina synny huonoista päätöksistä. Pelkästään sairaalakuluista on vuosien aikana kertynyt minulle kymmeniä tuhansia euroja.

Kaikki eivät elä samassa todellisuudessa

Tämän tekstin tarkoitus ei ole väittää, että kaikki viranomaiset toimivat väärin tai että kaikilla olisi samanlaisia kokemuksia kuin minulla.

Tarkoitus on muistuttaa siitä, kuinka helposti ihmiset jakautuvat leireihin.

Toisessa päässä sanotaan:

"Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja menkää töihin."

Toisessa päässä sanotaan:

"Kaikki saavat samat tuet ja saman kohtelun."

Oma kokemukseni on, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

Ihmisten tilanteet ovat erilaisia. Vastassa on eri virkailijoita, eri lääkäreitä, eri päätöksiä ja eri aikoina voimassa ollutta lainsäädäntöä. Jotkut ovat onnekkaita. Jotkut eivät. Joillekin virheet kasaantuvat vuosien aikana tavalla, joka kuluttaa voimat loppuun.

Tiedän, että menetän hermoni jos taistelen, enkä halua taistella jos voitto on näin epävarmaa. En alennu, en vain enää osallistu.

–j